Kaisa Korhonen

Kaisa Korhonen (20. heinäkuuta 1941 Sotkamo – 25. huhtikuuta 2024 Helsinki) oli suomalainen teatteriohjaaja, näyttelijä, laulaja ja dramaturgi.

Korhonen opiskeli Taideteollisen oppilaitoksen näyttely- ja lavastustaiteen osastolla 1961–1965. Hän oli Suomen teatterikoulun ensimmäinen ohjaajantyön lehtori 1972–1977, teatterityön professori Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella 1984–1989, Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun väliaikainen professori 1992–1993 ja ohjaajantyön professori 1995–2000.

Korhonen debytoi Ylioppilasteatterin ohjaajana vuonna 1965 ja toimi teatterin taiteellisena johtajana 1965–1967. Hän oli Svenska Teaternissa toimineen KOM-näyttämön ohjaaja ja taiteellinen johtaja 1969–1970 ja oli perustamassa suomenkielistä KOM-teatteria, jonka ohjaajana ja näyttelijänä hän toimi 1971–1972. Lilla Teaternin teatterinjohtajana Korhonen työskenteli vuodet 1981–1984.

Vuosina 1989–1992 Korhonen oli Tampereen Teatterin Musta Rakkaus -teatteriryhmän ohjaaja. Helsingin kaupunginteatterissa hän toimi sisäisen ryhmän taiteellisena johtajana 1993–1995.

Taiteen keskustoimikunta nimesi Korhosen taiteilijaprofessoriksi kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vuoden 2007 alusta. Hänet promovoitiin teatteritaiteen kunniatohtoriksi Teatterikorkeakoulun promootiossa vuonna 2009.

Korhonen aloitti laulajana vuonna 1962, jolloin hän esiintyi Kalle Holmbergin ja Seppo Lehtosen kanssa, ohjelmistoon kuului humoristiseen sävyyn esitettyjä operetti-sävelmiä ja vanhaa iskelmää. Kokoonpano esiintyi myös Lenita Airiston luotsaamassa tv-ohjelmassa. Yhteistyö Kaj Chydeniuksen kanssa käynnistyi tämän jälkeen. Korhonen teki varsinaisen läpimurron laulajana vuonna 1964 Lilla Teaternin O-pop-esityksissä, joiden myötä hän myös liittyi poliittiseen laululiikkeeseen, sillä Korhonen lauloi noissa esiintymissä esimerkiksi Brechtin ja Eislerin kirjoittamat Työläisäidin kehtolaulut.